Jossain vaiheessa kyllästyin tekemään jämäraita-domino peittoja. Sain sitten kuningasidean ruveta "harjoittelemaan" kirjoneuletta, ehkä jopa intarsiatekniikalla. Ostin lankaa ihan varta vasten peiton tekoa varten, ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Sitten poistuin useiksi tunneiksi netin ihmeelliseen maailmaan hakemalla kuvia niin suomeksi kuin englanniksikin. Tulostin kaikkea mikä näytti kivalta sen kummemmin miettimättä miten ne saisi sovitettua yhteen. Eli selvillä oli ainoastaan tulevan peiton koko, jos sekään..
Sitten se löytyi. Jättimäinen RISTIPISTO kuva kokoa noin 200x200. (Tästä on näköjään tullut neulekaavio) Päätin että tämä tulee peiton keskelle ja jos siinä onnistun, voin neuloa jatkossa ihan mitä vain haluan. Ohje oli jaettu 16 A4 arkille, joten teippi ja nuottiteline tulivat tutuksi. En muuten tykkää neuloa kirjoneuletta nurjalla, joten opettelin neulomaan vasemmalta oikealle. Näin minun ei tarvitsisi kääntää työtä. Tavoitteeksi tein 5 riviä päivässä. Niinpä…
Itse vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle neulominen alkoi sujua yllättävän hyvin. Sitten tulikin se kohta, jossa työhön oli järkevämpi ottaa mukaan pari apukerää sen sijaan, että juoksuttaisi lankaa 30 silmukan yli. Ai niin, päätin myös että työhön EI tule solmuja, vaan kun lanka vaihtuu, sitä juoksutetaan mukana. Joku hirmu kunnianhimoinen idea jota tuli pari kertaa kaduttua, etenkin siinä vaiheessa, kun työssä oli noin 10 kerää lankaa mukana.
Tältä näyttää neuleen nurja puoli.
Tuo ensimmäinen kuva siis valmistui ehkä puolessa vuodessa. Välillä suorastaan inhosin sen tekemistä ja keksin miljoona muuta työtä jota tehdä ensin. Mutta olo oli todella ylpeä, kun katselin lattialla kippurassa makaavaa jättiläispuuta jonka uumenista löytyy niin lohikäärme, korppi, kuin kuuta ulvova susi.
Kaikki ne muut kuvat eivät enää sopineetkaan tämän ihanan puun ympärille. Joten läksin taas koneelle. Löysin Raverlystä ilmaisia suunnilleen 95x95 ruudun kokoisia erilaisia eläimiä. Kopiokoneen avustuksella käänsin osan näistä peilikuvaksi, jotta metsäneläimet tuijottelisivat toisiaan. Näitä oli jo huomattavasti helpompi tehdä, jos ei oteta huomioon pieniä laskuvirheitä, teenkö nurjaa reunassa vai en ja mikähän olisikaan ollut se oikea väri. Nyt minulla olisi monta mielipidettä ja parannusehdotusta enemmän, mutta voin sanoa että näitä EI tule toista samanlaista. Tässä vaiheessa huomasin, että peitosta tulee liian lyhyt. Eli äkkiä keksimään väliin joku "raita" ja tähän tehtävään päätyikin sitten jouluiset peurat kuusien ympärillä. Edelleen sekä leveyttä että pituutta oli liian vähän.. Olen joskus kuullut sanonnan valmiiksi suunniteltu on puoliksi tehty. Ikävä kyllä se toteutus ei vaan sitten mene niin kuin on suunnitellut.
Pinterestin avuliaasta maailmasta löysin sitten aivan ihanan pöllöt köynnöspuussa mallin. Mutta tämän neulomiseen olisi tarvinnut suurennuslasia. Niinpä sitten koneella istuen naputtelin mallia isommaksi ruutu ruudulta, ja käänsin sen myös vaakatasoon. Totesin että leveys ei edelleenkään riitä. Neulonpa samalla toisella värillä reunuksen kiinni pöllöihin, niin ei tarvitse ommella kuin kerran. Sinällään hyvä idea, ja toteutuskin onnistui, mutta.. Tässä välissä olin jo oppinut ompelemaan kappaleita toisiinsa niin nätisti, että helpommallakin olisi voinut päästä.
Vihreä reuna ja pöllöt neulottu yhtä aikaa, langat "kiedottu" vaihtokohdassa toisiinsa.
Tältä näyttää ommeltu reuna lähikuvassa
Siinä vaiheessa kun neuloin pöllöjä peiton ylälaitaan, totesin että peitosta tulee liian pitkä. Niinpä.. Pohdin että koska alalaidassa seikkailee sekä susi, että karhu, pöllöt eivät sovi sinne alalaitaan hymyilemään (olisi ne sopinut..) Lisäksi ei kukaan katso mitä siellä varpaiden alla on. Mutta ne vihreät reunukset on tehtävä yhtenäisyyden vuoksi. Tässä vaiheessa olin kuitenkin siirtynyt tekemään peiton oikeaa laitaa, nyt ihan fiksusti kahdessa osassa.
Vihreä reunus ommeltu kiinni
Sitten koko peitto ahdisti jo siinä määrin, että piti uhkailla, kiristää ja lahjoa itsensä tekemään sitä. Ruma siitä tulee ja väärän kokoinen ja reunat on ihan vinksin vonksin, enkä osaa liittää uusia osia nätisti ja mitä ….tiä?!? Hämärähommissa oli jäänyt huomaamatta että langan värierä oli vaihtunut ja osa pöllöistä seikkailee aamuyön taivaalla ja osa iltayön. HUOH. Arvatkaa purinko.. HÄHÄÄ! Enpäs purkanutkaan, olin nimittäin onnistuneesti liittänyt peittoon ihan vaan jo muutamia paloja lisää.
Sitten tuli se ilta (YÖ) kun neuloin viimeistä reunaa. Prässäilin peittoa suoraan märän rätin avulla. Ja jouduin purkamaan yhden päättelyn. Oliko se ihan pakko kiirehtiä ja tehdä liian tiukkaa niin että joka sivu kampeaa eri suuntaan. Ei kun purkamaan. Vaikka reunat eivät lähentelekään täydellistä, päätin että nyt saa kelvata. Peitto päätyi petauspatjan alle yöksi oikeamaan. Aamulla meinasinkin sitten myöhästyä töistä kun jäin ihailemaan onnistumistani. Vaikka alareunassa on vähemmän silmukoita kuin yläreunassa, eronhan huomaa vain valokuvassa. Kukapa siihen käytössä huomiota kiinnittää.
Onneksi suurin osa langoista vaati vain leikkaamista
Viimeisenä tehtävänä on piilotella langanpäät. Jossain vaiheessa työtä liitin lankoja solmuilla, mutta pitkillä hännillä. Eli solmu auki ja langat piiloon. Tässä vaiheessa en ilkeä oikoa, tulisi vain paha mieli ja itse muistaisin asian aina. Loppupeliin vasenkätisesti neulominen on helppoa, enkä nykyisin enää käännä työtä. Käsialani on vasemmalta oikealle hieman tiukempaa, mutta tämä onneksi tasoittuu kun työtä höyryttää.
Niin kuin urheilijoita aina kysytään: "Miltä nyt tuntuu?" Hyvältä ja tyhjältä. Pitää varmaan alkaa neulomaan taas jotain ikuisuusprojektia. En näköjään osaa olla ilman.
Peiton tiedot:
KOKO: 120 x 195
PUIKOT: Knit pro Cubics 3.5 (120 cm kaapelilla)
LANKA: Novita Nalle n. 1kg
P.S. Laitan paremmat kuvat heti kun vaan aurinko paistaa silloin kun EN ole töissä :-P
Kommentit