No niin.. Uusi matka alkoi siis kaksi päivää edellisen jälkeen. Auto korjattu ja katsastettu. Pakko oli tankata pari litraa ennen lähtöä jottei tartte liftata perille saakka. Tuntemattomia matkalaisia kun ei kuulema saisi viedä ulkomaille, ja ymmärrättehän nyt että minun kyytiin otto on riskialtista peliä.

Joo, siis lähestyimme (taas kerran) tullia. Ja sama kiltti setähän se siellä luukun takana hymyili joka muistutti auton katsastamisesta. Menin neuvontatiskille varmistamaan, että kai minä pääsen toiselle puolelle vaikka on sakko maksamatta. Olisi siis tarkoitus tiedustella pankin sijaintia ja aukioloa. Tämä kiva setä ei varmastikaan hymyn laadusta päätellen kuullut tätä keskustelua... Eikä varmana zoomaillut kameralla kun  jouduin edellisellä kerralla naapurin kivan sedän kanssa kuulusteluhuoneeseen.

Niin joo, siis ei tietääkseen ollut sakko este matkan etenemiselle joten rohkeasti jatkoimme tarkistuspisteelle 1. No problem. Piste 2, paperit kunnossa, uusia migraatiokortteja ja pisteelle 3. Osa kanssajonottajista ei ehkä tykännyt koska, A) olen ensimmäsitä kertaa (menossa ihan perille asti) joten kaikki tiedot pitää syöttää koneelle ja B) Olen ilmoittanut kiltisti tullikaavakkeessa että aion ottaa astmalääkkeeni mukaan. Mutta kun on minun vuoro mennä luukulle... TADAA!! Selviydyn nopeammin kuin muut.

Sitten vaan autosta kaikki räppänät auki ja odottamaan tullisetää. Hän kysyy jotain lääkkeistä (olin kirjoittanut sanakirjan avulla ne myös venäjäksi) Hymyilin vain blondimaisen tyhmästi johon setä ihmettelemään että miten olen osannut kirjoittaa venäjäksi, jos en kerta puhu venäjää. Osoitaan lääkkeiden nimiä, hymyilen ja vastaan: "Google - internet" Tullisetä räjähtää nauruun ja nauraa vielä kymmenen minuutin päästäkin. Mutta siis, matka jatkuu.

Pisteellä neljä näytetään että on saatu leima passiin (venäläiset tuntuu tykkäävän leimoista ja allekirjoituksista) ja pääsin siis venäjälle. Kaverini epäili jossain vaiheessa jonotusta, että minua jännittää. TÄH?! Miten niin muka... Normi päivä. Olin kuulema oikein hehkunut kuumana.

Mutta joo... Sain tankattua ja ostettua tuliaisia kotiin. Ajoimme myös Värtsilän kylälle ja matka meni muuten hyvin, mutta minun alle meinattiin ajaa pari kertaa. Toisen auton kohdalla jäin suu auki tuijottamaan. Siinä EI ollut konepeltiä, helmoja, puskureita... Mitä siinä oli? No sellaiset osat mitä auto tarvitsee jotta voi liikkua. Ehkä sen ajokin kone lämpenee liian kovasti ja se kaipaa parempaa tuuletusta. mutta siis...

Pankki löytyi ja otin kuvan aukiolokyltistä (miten niin turisti?) Paluumatkalla kahvit kovasti ABC asemaa muistuttavassa liikkelläolevien ihmisten huoltamosta ja eikun tulliin. (Varmaan se kiva setä nauroi edelleen) Toiseella luukulla. Problem.. MITÄ NYT TAAS? Niin kun pitäisi tullata nuo lääkkeet myös pois maasta. Ai, joo... Anteeksi. Missä voin täyttää kupongin? Setä ei ihan hymyillyt mutta oli tosi ystävällinen. Kysyi reseptejä, löi pari leimaa (korjasi virheellisen ruksin paikkaa eikä juoksuttanut jonon perälle) ja eikun suomeen.

Suomi-sedillä ei ollut huomauttamista matkalaisista ja minun ulospäin loistava lämpötilakin oli alentunut huomattavasti.

Kaverini kävi seuraavana päivänä tankkaamassa oman autonsa ja kiltti setä, joka huomautti auton katsastuksesta, oli taas luukulla ja räjähti nauruun kaverini nähtyään. Olemme siis edistäneet tulli-ihmisten pitkäikäisyyttä...